Opetetaan niille uskontoa!

Kun pääsiäisen alla avaa valtakunnan suurimman sanomalehden sivut, eteen ilmestyy jos minkälaista juttua Jeesuksesta, kirkosta, hiljentymisestä ja uskonnosta. Vaikuttaa siltä että erityisesti pääsiäinen ja joulu ovat medialle aikoja jolloin voidaan hyvillä mielin käsitellä enemmän uskontoja. Kenties tätä nämä aiheet ovat; vain erikoisia kuriositeetteja jotka kaivetaan naftaliinista aina tiettyinä pyhinä, mutta laitetaan sitten kaikessa hiljaisuudessa taka-alalle. Pääsiäisestä jouluun on pitkä matka, eikä siihen väliin sovi ainakaan suvivirsi.

Teologeille ja uskonnon kanssa työtään tekeville nämä teemat ja keskustelut ovat tietysti tuttuja. Mutta kuinka usein näistä teemoista voi keskustella muuten avoimesti, pohtien ja jopa kriittisesti keskustellen, ilman että keskustelu on joko humalaista hoipertelua tai jonkin näkemyksen tuputtamista toiselle? Eikö näiden kysymysten, jotka vastaavat omalta osaltaan kysymykseen kuten ”miksi”, ole itseään ja maailmaa pohtivan homo sapiensin kannalta äärimmäisen keskeistä? Teologina ja opettajana haluaisin tietysti sanoa että mahdollisuus näiden kysymysten pohdintaan löytyy esimerkiksi koulusta.

Kun puhutaan uskontoon ja elämänkatsomukseen liittyvien teemojen käsittelystä koulussa, korostetaan usein sitä mitä opitaan tiedollisesti. Tähän moni uskonnonopetusta vastustava ja sen poistoa koulusta puoltava mielipide typistyy: ”miksi koulussa pitäisi opetella jotain kristinuskon oppeja, eikö se ole sen kirkon tehtävä?” Vaikka omasta mielestäni uskontoihin ja maailmankatsomuksiin liittyvä tiedollinen aines on äärimmäisen tärkeää, haluaisin korostaa katsomusopetuksen luomaa taitopohjaa.

Kuten kaikki muukin opetus, katsomusopetus ei tarjoa vain tietoa, vaan se kehittää taitoja ja ajattelumalleja. Koulu on yksi ainoista paikoista, jossa kaikilla on mahdollisuus keskustella maailmankatsomukseen liittyvistä asioista avoimesti ja rakentavasti.

Tämä mahdollisuus on tärkeä, sillä uskonnonopetuksen tiedollisen aineksen siirtäminen esimerkiksi historian ja yhteiskuntaopin opetukseen typistäisi tätä taitopuolta merkittävästi. Uskonnon- ja elämänkatsomustiedon opetus tarjoaa ainutlaatuisen alustan, jossa käsitellä, pohtia ja arvioida ihmisen perimmäisiä kysymyksiä ja niihin annettuja vastausmalleja. Tämä puolestaan lisää sekä taitoa pohtia omaa maailmankatsomustaan että taitoa kunnioittaa ja ymmärtää toisten päätymistä erilaisiin ratkaisuihin.

Koulussa on puhuttava avoimesti katsomuksista ja uskonnoista. Kuka tietää, ehkä tämän myötä huomataan ettei olekaan niin omituista keskustella omasta maailmankatsomuksestaan ja uskonnoista keskellä kirkasta päivää ilman lähetyksellisiä tausta-ajatuksia tai promilleja. Ja uskonnon käsittelystä puheen ollen: on nyt aika ottaa sakset käteen ja vandalisoida muutama sanomalehti. Ehkä näistäkin artikkeleista saa hyvää keskustelunaihetta seuraaville oppitunneille.

Vesa Åhs
TM 2012
Uskonnon, elämänkatsomustiedon ja psykologian opettaja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *