”Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa”

On ystävänpäivä 14.2.2012. Astun sisään Esplanadille. Näen kauan himoitsemani laskiaispullat, vesi herahtaa kielelle. Jätän pullat vielä tiskille ja suuntaan kohti pöytää, jossa näkyy tuttuja ihmisiä. Kolme valtavaa pullaa, kolme toisilleen vielä muutama vuosi sitten täysin tuntematonta ihmistä. Jumaluusoppineiden alumniyhdistys on päätetty perustaa.

Opiskeluajat teologisessa tiedekunnassa ovat tuoneet elämääni paljon. Olen nauttinut luennoista, joita en olisi taatusti voinut kokea missään muualla. Olen päässyt tutustumaan tiedekunnan henkilökuntaan erilaisissa tilanteissa, kuten aamuyöllä tiedekuntasalissa karaokea laulaen. Ennen kaikkea teologinen tiedekunta on antanut minulle lukuisia ihmisiä, joiden kanssa olen voinut kasvaa ihmiseksi. Näistä syistä alumniyhdistys oli aikoinaan pakko perustaa.

Valmistuminen, siirtyminen ”aikuisten töihin” ja perheen perustaminen ovat jo alkaneet vieraannuttaa minua ystävistä, joiden kanssa olen viettänyt elämäni parhaimmat hetket. Alumniyhdistys on ihana tekosyy pitää yllä yhteyksiä myös niihin opiskelukavereihin, joiden kanssa ei ole onnistunut pitämään yhteyttä edes harvakseltaan, mutta joita nähdessään väistämättä hymyilee ja pääsee mielessään takaisin yliopistoelämän ytimeen. Yhtäältä jalumnien parissa on voinut tuntea yhteenkuuluvuutta uusien tuttavuuksien kanssa. Tämä on mahdollista, koska jalumneja yhdistävät vuosikurssista riippumatta samat suuret tunteet.

Olen onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen saanut pitää niin monta teologitoveria mukana, kun elämä vie minua eteenpäin. Kiitos tuolille, joka kaatoi minut ja toisen todella ärsyttävän ihmisen maahan. Kiitos parturille, joka leikkasi pois hiukset, jotka estivät minua näkemästä onneani. Kiitos TYT:lle, joka opetti yön ja päivän työskentelemään yhdessä ja luomaan jotain todella hyvää. Kiitos Olkkarin toimistolle lukuisista tarinoista, kiitos episkopaaliselle sohvalle hyvin nukutusta yöstä. Kiitos aamuöille, töölöläiselle putkimiehelle, lauluille, risteilyille, paljulle ja Ullanlinnanmäelle. Kiitos akatemialle ja emeritadekaani Aila Lauhalle. Kiitos siitä, että kultaiset vuodet voivat olla ikuisia.

np. Teinilaulu

Tuuli Kotisaari, TM 2010

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *